Talouselämässä (15/2008) oli useita mielenkiintoisia anekdootteja:
1) Toimittaja Anna-Liisa Lilius nostaa esille kuntien asiantuntijapulan päätöksenteossa, jonka seurauksena kuntalaisten ja veronmaksajien etu ehkä kärsii. "Avaran myyntihanke paljastaa, että kunnallispoliitikot ovat nuijineet päätöksiä ymmärtämättä seurauksia." Ymmärtämättömyys voidaan nähdä osaamattomuutena. Lisätekijänä voi olla liian kapea tietoisuus siitä, miten eri asiat linkittyvät toisiinsa ja ovat osana laajempaa vuorovaikutusketjua, jossa asiat seuraavat toisiaan.
2) Kauppatieteiden tohtori, professori Taina Savolainen kirjoittaa luottamuksen merkityksestä työhyvinvoinnille. "Teknologiateollisuus ja Metallityöväen Liitto selvittivät muutama vuosi sitten tuottavuuden kehittämisen pullonkauloja. Kauppatietoiden tohtori Timo Airaksisen mukaan mielenkiintoisin havainto oli johtamisen ja luottamuksen yhteys tuottavuuden kehitykseen." Savolainen jatkaa vielä: "Kovat keinot eivät pure, mutta pehmeä linja on sivuutettu."
(s. 60)
3) Mainos Gary Hamelin uudesta kirjasta Johtamisen tulevaisuus nostaa myös esille johtamisen murroksen: "Mikä saa aikaan kestävää liiketaloudellista menestystä? Ei toiminnallinen erinomaisuus, eivät teknologiset läpimurrot eidätkä uudet bisnesmallit, vaan johtamisen innovaatio..."
(s.67)
Tietoisuus, mielikuvituksen käyttäminen uusien kestävien ratkaisujen löytämiseksi, luottamuksen rakentaminen linjakkaan arvopohjaisen toiminnan avulla, lyhyesti sanoen johtamisen keinojen laventaminen, syventäminen ja kehittäminen on ollut fokuksessamme. Moni näyttää olevan samaa mieltä! :-)
Monday, April 21, 2008
Kotona
Kyllä tuntuu oudolta! Vanha intiaanisanonta kertoo sielun matkaamisen hitaudesta ja matkan jälkeen todella tuntui siltä, että sielu oli vielä jossakin matkan varrella. Asioiden laittaminen perspektiiviin tuntui itsestään selvältä, oma arvomaailma oli jäsentyneempi. Jotkut asiat tuntuivat jopa hassuilta, miksi teemme näin?
Samalla tietoisuus omasta toiminnasta ja muidenkin käyttäytymisestä seurauksineen jylläsi ja jyllää. Tuntuu raskaalta olla tietoisempi ja hereillä jatkuvasti, pohtia erilaisten ratkaisujen ja niiden seurauksien mahdollisuuksia. Samalla oma valinnanvapaus ja kyky vaikuttaa on kasvanut.
Prosessi tasoittuu vähitellen, mutta tietoisuutta ei saa kavennettua sen nyt jo laajennettua.
Samalla tietoisuus omasta toiminnasta ja muidenkin käyttäytymisestä seurauksineen jylläsi ja jyllää. Tuntuu raskaalta olla tietoisempi ja hereillä jatkuvasti, pohtia erilaisten ratkaisujen ja niiden seurauksien mahdollisuuksia. Samalla oma valinnanvapaus ja kyky vaikuttaa on kasvanut.
Prosessi tasoittuu vähitellen, mutta tietoisuutta ei saa kavennettua sen nyt jo laajennettua.
Takaisin Windhoekissa
Rauhoittavan ja pysäyttävän maaseudun jälkeen tuntui oudolta palata pääkaupungin touhuihin. Onneksi Winhoek ei ole suuren suuri.
Meillä oli vielä paljon tehtävää. Tuliaiset piti hankkia ja se aiheuttikin päänvaivaa. Mikä olisi kenellekin mieleen? Ja missä toimii luottokortti? Päivän mittaan oli eripituisia tietoliikennekatkoksia ja se aiheutti sydämentykytyksiä itse kullekin.
Lisäksi oli suuri työ saada jäsennettyä omia ajatuksia ja tuntemuksia kotiin- ja töihinpaluuta varten. Miten saisin tämän kaiken tai edes jotain kerrottua muille? Miten nämä kokemukset näkyvät omassa toiminnassani? Työskentelyrupeamissa ote oli hyvin intensiivinen. Prosessi onneksi jatkuu, eikä valmennuskaan ole vielä ohi.
Viimeisenä iltana Namibiassa tapasimme vielä PEACEn ihmisiä ja kiitimme heitä yhteistyöstä.
Maanantaina ennen kentälle lähtöä kävimme PEACEn kanssa keskustelua jatkosta ja saimme huikeita ideoita tulevia eettisen johtamisen valmennuksia varten.
Meillä oli vielä paljon tehtävää. Tuliaiset piti hankkia ja se aiheuttikin päänvaivaa. Mikä olisi kenellekin mieleen? Ja missä toimii luottokortti? Päivän mittaan oli eripituisia tietoliikennekatkoksia ja se aiheutti sydämentykytyksiä itse kullekin.
Lisäksi oli suuri työ saada jäsennettyä omia ajatuksia ja tuntemuksia kotiin- ja töihinpaluuta varten. Miten saisin tämän kaiken tai edes jotain kerrottua muille? Miten nämä kokemukset näkyvät omassa toiminnassani? Työskentelyrupeamissa ote oli hyvin intensiivinen. Prosessi onneksi jatkuu, eikä valmennuskaan ole vielä ohi.
Viimeisenä iltana Namibiassa tapasimme vielä PEACEn ihmisiä ja kiitimme heitä yhteistyöstä.
Maanantaina ennen kentälle lähtöä kävimme PEACEn kanssa keskustelua jatkosta ja saimme huikeita ideoita tulevia eettisen johtamisen valmennuksia varten.
Monday, March 17, 2008
Maaseudulle
Vapaapäivän jälkeen oli aika orientoitua taas työskentelyyn. Fyysinen työ ei enää jatkunut, mutta valmennus kyllä. Matkustimme maaseudulle ja menetimme samalla verkko- ja kännykkäyhteyden.
Aavikolla oli paljon tilaa ajatella ja antaa katseen vaeltaa. Tila oli tarpeen, sillä kaiken saadun palautteen, tehtyjen huomioiden ja oivallusten jäsentäminen ei ole helppoa. Vähitellen, sitkeästi jumpaten asiat loksahtelivat eteenpäin. Loksahtelu jatkuu varmasti pitkään vielä kotiinpaluun jälkeenkin, toivottavasti loppuelämän.
Viimeisen maaseutuyön vietimme teltassa. Oli unohtumaton kokemus nauttia illallinen huikaisevan tähtitaivaan alla. Keskustelimme tuntikausia johtamisesta ja erityisesti siitä, mitä on hyvä, eettinen johtaminen.
Aavikolla oli paljon tilaa ajatella ja antaa katseen vaeltaa. Tila oli tarpeen, sillä kaiken saadun palautteen, tehtyjen huomioiden ja oivallusten jäsentäminen ei ole helppoa. Vähitellen, sitkeästi jumpaten asiat loksahtelivat eteenpäin. Loksahtelu jatkuu varmasti pitkään vielä kotiinpaluun jälkeenkin, toivottavasti loppuelämän.
Viimeisen maaseutuyön vietimme teltassa. Oli unohtumaton kokemus nauttia illallinen huikaisevan tähtitaivaan alla. Keskustelimme tuntikausia johtamisesta ja erityisesti siitä, mitä on hyvä, eettinen johtaminen.
Vapaapäivä!
Kuuden tiukan työpäivän jälkeen koitti vapaapäivä ja tilaisuus olla hetken verran turisti. Ryhmäläiset päättivät ottaa tilaisuudesta kaiken irti ja suuntasivat auringonnousun siivittämänä Windhoekista pohjoiseen katsomaan villieläimiä.
Iltapäivällä me vetäjät kohtasimme innostuneen ryhmän Arts and Crafts Centressä. Sarvikuonot ja kirahvit oli bongattu monien antilooppien ja pahkasikojen lisäksi. Johtamiseen liittyviä huomioita ja pohdintoja oli tehty vapaapäivänäkin. Se kertoo toisaalta, miten vaikea on irrottautua prosessista edes hetkeksi ja samalla myös siitä, miten motivoituneita kaikki ovat.
Arts and Crafts Centressä tehtiin paljon ostoksia ja voi olla, että jokin päätyy tuliaiseksikin! Keskuksessa olisi voinut viettää tuntikausia ja moni totesikin palaavansa keskukseen vielä matkamme lopussa.
Keskuksen kahvilassa tarjoilija tunnisti joukon oranssipaitaisiksi eettisen johtamisen valmennusryhmäksi, joka oli laittanut tuulemaan PEACE Centren pihamaalla. Juttu New Era –lehdessä oli johtolanka jäljillemme.
Me vetäjät emme myöskään malttaneet vain levätä. Keskustelimme PEACEn johtajan kanssa Juuriharja-kokemuksesta heidän näkökulmastaan ja saimme rutkasti positiivista palautetta. Työmme on PEACEn toiminnan näkökulmasta todella tärkeää ja mahdollistaa monia asioita. Lisäksi olimme toimineet arvostavasti ja kunnioittavasti. Palaute lämmitti sydäntä.
Kävimme lisäksi tutustumassa lähemmin Katuturan (epävirallinen asuinalue eli slummikaupunginosa) yhteen päiväkotiin. Tavoite oli kahtalainen: voisiko päiväkoti jossakin kohtaa toimia Juuriharjan työkohteena ja voisimmeko me psykologeina jollakin tavalla auttaa heitä välittömästi.
Lasten olot olivat kurjat ja likaiset. Varojen puutteen vuoksi lapset eivät saa vettä eikä ruokaa koko päivänä. Muutaman neliön aaltopeltihökkelissä on hoidossa 52 lasta. Näky veti hiljaiseksi. Päädyimme käytännön tason auttamiseen ja hankimme päiväkotiin kaasupullon ruoanlaittoa varten sekä materiaaleja aurinkosuojaa varten.
Ilta kului rattoisasti lähetystön kutsuilla keskustellen paikallisten kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Esille nousi myös samankaltaisuudet Namibian ja Suomen historioissa ja sisällissodan jättämät haavat. Täällä trauma on vielä tuore ja vaikuttaa hyvin voimakkaasti arkeen.
Iltapäivällä me vetäjät kohtasimme innostuneen ryhmän Arts and Crafts Centressä. Sarvikuonot ja kirahvit oli bongattu monien antilooppien ja pahkasikojen lisäksi. Johtamiseen liittyviä huomioita ja pohdintoja oli tehty vapaapäivänäkin. Se kertoo toisaalta, miten vaikea on irrottautua prosessista edes hetkeksi ja samalla myös siitä, miten motivoituneita kaikki ovat.
Arts and Crafts Centressä tehtiin paljon ostoksia ja voi olla, että jokin päätyy tuliaiseksikin! Keskuksessa olisi voinut viettää tuntikausia ja moni totesikin palaavansa keskukseen vielä matkamme lopussa.
Keskuksen kahvilassa tarjoilija tunnisti joukon oranssipaitaisiksi eettisen johtamisen valmennusryhmäksi, joka oli laittanut tuulemaan PEACE Centren pihamaalla. Juttu New Era –lehdessä oli johtolanka jäljillemme.
Me vetäjät emme myöskään malttaneet vain levätä. Keskustelimme PEACEn johtajan kanssa Juuriharja-kokemuksesta heidän näkökulmastaan ja saimme rutkasti positiivista palautetta. Työmme on PEACEn toiminnan näkökulmasta todella tärkeää ja mahdollistaa monia asioita. Lisäksi olimme toimineet arvostavasti ja kunnioittavasti. Palaute lämmitti sydäntä.
Kävimme lisäksi tutustumassa lähemmin Katuturan (epävirallinen asuinalue eli slummikaupunginosa) yhteen päiväkotiin. Tavoite oli kahtalainen: voisiko päiväkoti jossakin kohtaa toimia Juuriharjan työkohteena ja voisimmeko me psykologeina jollakin tavalla auttaa heitä välittömästi.
Lasten olot olivat kurjat ja likaiset. Varojen puutteen vuoksi lapset eivät saa vettä eikä ruokaa koko päivänä. Muutaman neliön aaltopeltihökkelissä on hoidossa 52 lasta. Näky veti hiljaiseksi. Päädyimme käytännön tason auttamiseen ja hankimme päiväkotiin kaasupullon ruoanlaittoa varten sekä materiaaleja aurinkosuojaa varten.
Ilta kului rattoisasti lähetystön kutsuilla keskustellen paikallisten kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Esille nousi myös samankaltaisuudet Namibian ja Suomen historioissa ja sisällissodan jättämät haavat. Täällä trauma on vielä tuore ja vaikuttaa hyvin voimakkaasti arkeen.
Thursday, March 13, 2008
Viimeinen fyysinen rutistus
Viimeisen työpäivän johtajat valittiin edellisenä iltana. Valinnan logiikasta keskusteltiin pitkään ja lopulta löysimme hyvän kombinaation.
Viimeinen päivä sujui toimeliaasti. Halusimme saada kaiken sen valmiiksi, mitä työn vaiheistuksen mukaan oli tehtävissä.
Täytetty alue vaati stomppaamista ja maa-aines saikin rivakkaa kyytiä. Kaikki materiaalit siirrettiin kadun varresta pihalle. Kyydin sai useampi tuhat tiiltä sekä useita kuutioita hiekkaa, soraa ja lajiteltuja pikkukiviä. Nainen lapioimassa hiekkaa kottikärryihin herätti ihmetystä ohikulkijoissa.
Aiemmin tehty lehtihaastattelu tuli ulos ja saimme lukea sanomisiamme New Eran sivuilta. Namibiassa luetaan lehtiä hyvin aktiivisesti ja saamme varmasti vielä kuulla tästä.
Päivän päätteeksi luovutimme työmaan PEACEn johtajalle Gudrunille ja työtä jatkavalle Mr. Plattille. Haikein mielin ja lujasti halattuina poistuimme paikalta.
Viimeinen päivä sujui toimeliaasti. Halusimme saada kaiken sen valmiiksi, mitä työn vaiheistuksen mukaan oli tehtävissä.
Täytetty alue vaati stomppaamista ja maa-aines saikin rivakkaa kyytiä. Kaikki materiaalit siirrettiin kadun varresta pihalle. Kyydin sai useampi tuhat tiiltä sekä useita kuutioita hiekkaa, soraa ja lajiteltuja pikkukiviä. Nainen lapioimassa hiekkaa kottikärryihin herätti ihmetystä ohikulkijoissa.
Aiemmin tehty lehtihaastattelu tuli ulos ja saimme lukea sanomisiamme New Eran sivuilta. Namibiassa luetaan lehtiä hyvin aktiivisesti ja saamme varmasti vielä kuulla tästä.
Päivän päätteeksi luovutimme työmaan PEACEn johtajalle Gudrunille ja työtä jatkavalle Mr. Plattille. Haikein mielin ja lujasti halattuina poistuimme paikalta.
Viides työpäivä
Työpäivän johtaminen alkoi jo edellisenä iltana. Tuleva päivä aikataulutettiin jämptisti ja kaikki velvoitettiin noudattamaan aikataulua. Tiukka ote jatkui läpi päivän.
Illalla totesimme, että autoritäärinen johtaminen aiheutti epämotivoituneisuutta ja häiritsi tehtävien toteuttamista mahdollisimman tehokkaasti. Päivän johtamiskokeilu opetti meille kaikille paljon sekä itsestämme ja toisistamme. Oppi ei tullut helpolla, eikä kivuttomasti.
Paljon keskustelua herätti myös suhteemme PEACEn työntekijöihin ja täkäläisiin ammattilaisiin, jotka tekevät vaikeimmat työt. Asiat eivät näytä kovin yksinkertaisilta. Miten osoitamme kunnioitusta ja arvostusta olematta alentuvia tai ylemmyydentuntoisia?
Illalla totesimme, että autoritäärinen johtaminen aiheutti epämotivoituneisuutta ja häiritsi tehtävien toteuttamista mahdollisimman tehokkaasti. Päivän johtamiskokeilu opetti meille kaikille paljon sekä itsestämme ja toisistamme. Oppi ei tullut helpolla, eikä kivuttomasti.
Paljon keskustelua herätti myös suhteemme PEACEn työntekijöihin ja täkäläisiin ammattilaisiin, jotka tekevät vaikeimmat työt. Asiat eivät näytä kovin yksinkertaisilta. Miten osoitamme kunnioitusta ja arvostusta olematta alentuvia tai ylemmyydentuntoisia?
Neljäntenä päivänä
Ensimmäisen kerran työmaapalaveri pidettiin vasta työmaalla. Toimintatapa rauhoitti sekä aamiaisen että ajomatkan työmaalle. Osana palaveria oli verryttävä aamujumppa musiikin tahdissa. Matkalla työmaalle saimme tervehtiä strutseja, jotka pörhistelivät sulkiaan aamuauringossa.
Hauikset tekivät kovasti töitä, kun tiiliä kannettiin kadunvarresta ylämäkeen pihalle. Samanaikaisesti tiiliä ladottiin pihalle kuvioinnin mukaisesti ja valmista pintaa syntyi. Tiilet eivät ole aivan tasakokoisia, joten latoja sai olla tarkkana, ettei kuvio mene sekaisin. Tiiliä lähelle kantavalta apurilta pyydettiinkin erityisen ohuita, paksuja, suoria ja kieroja vuoronperään. Kaikesta huolellisuudesta huolimatta aina välillä piti pyytää laatoittaja Michaelin apua kuvion oikaisemiseksi. Kun me emme tarvinneet apua, Michael ja hänen esihenkilönsä Mr. Platt tasoittivat pohjaa ja varmistivat, että kaadot ovat oikein.
Poistetun levyaidan tilalle tulevan muuratun aidan pohjaa piti karhentaa. "Kuviointia" tehtiin eri tavoin kilkuttelemalla vanhan aidan runkoa. Pienenkin jäljen tekeminen vaati voimaa ja työvuoroja pitikin vaihtaa tiheästi.
Lounastauko pidettiin täydessä mitassaan ja ruokailun jälkeen saimme ottaa kymmenen minuutin mittaiset tirsat. Se teki ihmeitä. Läheisestä Lydian kaupasta haettiin vielä limpparit jälkiruuaksi ja se tuntui AIVAN välttämättömältä.
Päivän aikana täytettiin myös ahkerasti noin kymmenen neliön aluetta, joka piti nostaa samalle tasolle muun pihan kanssa. Kottikärryllinen toisensa perään siirtyi kadunvarresta pihalle ja juomatauoista piti pitää tarkkaan huolta. Hiki lensi ja kädet sekä jalat saivat tiukkaa treeniä.
Illalla työpäivän purku avasi näkökulmia ja herätti uusia ajatuksia. Päivittäin saamme oivalluksia itsestämme, toimintatavastamme ja johtamisen merkityksestä eri tilanteissa.
Hauikset tekivät kovasti töitä, kun tiiliä kannettiin kadunvarresta ylämäkeen pihalle. Samanaikaisesti tiiliä ladottiin pihalle kuvioinnin mukaisesti ja valmista pintaa syntyi. Tiilet eivät ole aivan tasakokoisia, joten latoja sai olla tarkkana, ettei kuvio mene sekaisin. Tiiliä lähelle kantavalta apurilta pyydettiinkin erityisen ohuita, paksuja, suoria ja kieroja vuoronperään. Kaikesta huolellisuudesta huolimatta aina välillä piti pyytää laatoittaja Michaelin apua kuvion oikaisemiseksi. Kun me emme tarvinneet apua, Michael ja hänen esihenkilönsä Mr. Platt tasoittivat pohjaa ja varmistivat, että kaadot ovat oikein.
Poistetun levyaidan tilalle tulevan muuratun aidan pohjaa piti karhentaa. "Kuviointia" tehtiin eri tavoin kilkuttelemalla vanhan aidan runkoa. Pienenkin jäljen tekeminen vaati voimaa ja työvuoroja pitikin vaihtaa tiheästi.
Lounastauko pidettiin täydessä mitassaan ja ruokailun jälkeen saimme ottaa kymmenen minuutin mittaiset tirsat. Se teki ihmeitä. Läheisestä Lydian kaupasta haettiin vielä limpparit jälkiruuaksi ja se tuntui AIVAN välttämättömältä.
Päivän aikana täytettiin myös ahkerasti noin kymmenen neliön aluetta, joka piti nostaa samalle tasolle muun pihan kanssa. Kottikärryllinen toisensa perään siirtyi kadunvarresta pihalle ja juomatauoista piti pitää tarkkaan huolta. Hiki lensi ja kädet sekä jalat saivat tiukkaa treeniä.Illalla työpäivän purku avasi näkökulmia ja herätti uusia ajatuksia. Päivittäin saamme oivalluksia itsestämme, toimintatavastamme ja johtamisen merkityksestä eri tilanteissa.
Sunday, March 9, 2008
Kolmas työpäivä
Kolmannen työpäivän johtajapari käynnisti työskentelyn ajomatkalla majapaikasta työmaalle PEACE Centreen. Autolla huristeltaessa mäkiä ylös ja alas ehdittiin käydä tiivis arvokeskustelu, jossa määriteltiin tärkeimmäksi arvoksi turvallisuus. Keskustelun pohjalta sovittiin, että kaikilla on oikeus ja velvollisuus tarttua tilanteisiin, joissa turvallisuus ei parhaiten toteudu. Työtoverin ihon punoittaminen auringosta tai epäergonominen työasento olivat muutamia esimerkkejä puuttumisen mahdollisista syistä. Nestetasapainosta huolehtiminen oli ja on varmasti tärkein jatkuva huolenpidon aihe. Muiksi arvoiksi nimettiin työviihtyvyys sekä tuloksellisuus.
Laatoitustyö jatkui ja tuntui erityisen palkitsevalta saada valmista pintaa aikaan purkamisen sijaan. Työ vaati tarkkuutta ja kärsivällisyyttä sekä apua paikalliselta ammattilaiselta vähän väliä. Ei ole kovin helppoa saada hieman epäsäännöllisen kokoisia tiiliä säännönmukaiseen kuvioon ilman rakoja ja suunnan ”vääntymistä”.
Kolmantena työpäivänä oli aika jatkaa coaching-prosessia ja työskentelyn lomaan organisoitiin henkilökohtaiset coaching-sessiot. Jokainen pääsi kahdenkeskisessä tilanteessa syventämään omaa työskentelyään ja kehittymistään. Samalla varmistettiin, että jokainen voi monin tavoin tukea prosessin etenemistä ja syvenemistä tulevina päivinä.
French drainin kaivaminen saavutti määräsyvyytensä ja kuoppaa päästiin täyttämään. Kaivon tai pitäisikö sanoa viemärin kuopan valmistuminen nosti tunnelman kattoon. Kivien ja puunjuurien kanssa taisteleminen ja kovettuneen maan möyhentäminen oli hetkeksi ohi.
PEACE Centren operations coordinator Vicky Festus-Karuresin poika lupautui oppaaksemme slummeihin. Hänen työtehtävänsä venyivät ja odotimme häntä hetken kadulla. Tempauduimme tanssimaan länsi-afrikkalaisia tansseja se nauratti ohikulkijoita.
Slummeissa asuu noin puolet pääkaupungin Windhoekin asukkaista. Aaltopeltistä tehtyjä hökkeleitä on kaupunginosa toisensa jälkeen. Yleisnäkymä on melkein kaunis, kun metalli kiiltää auringonpaisteessa. Kauneutta himmentää tieto, että pelti on kuumalla kuumempi ja kylmällä entistä ankeampi. Hökkeleiden oviaukoista avautui karuja näkymiä. Erityisesti lasten katseleminen kosketti, vaikka lapset näyttivät yhtä lailla lapsilta kuin missä tahansa. Vaatetus tosin oli niukka ja likainenkin.
Namibian sadekausi on tällä kertaa poikkeuksellisen vetinen. Sade ei juurikaan imeydy maaperään vaan virtaa joenuomia pitkin lopulta mereen. Uomat ovat normaalisti kuivia ja sade aiheuttaa tunnin, parin mittaisen virtauksen. Koska vesi on niin harvinainen ilmiö joissa, siltoja ei juurikaan ole rakennettu vaan pelkästään joen pohjan kautta kulkeva betoninen tienpohja. Tämä tarkoittaa sitä, että kun vesi virtaa, jokea ei voi ylittää. Kotimatkalla yksi joki oli virtaavassa vaiheessa ja jouduimme ajamaan kiertotietä majapaikkaamme. Eksoottinen kokemus!
Iltapurussa tapahtui selvä syveneminen ja pääsimme pykälän eteenpäin. Teimme myös välitilinpäätöksen kolmannen työpäivän kunniaksi. Jokainen kävi läpi, mitä on oivaltanut ja oppinut itsestään tähän mennessä, miten on edennyt suhteessa kehittymistavoitteeseensa ja mihin erityisesti fokusoi tulevina päivinä.
Laatoitustyö jatkui ja tuntui erityisen palkitsevalta saada valmista pintaa aikaan purkamisen sijaan. Työ vaati tarkkuutta ja kärsivällisyyttä sekä apua paikalliselta ammattilaiselta vähän väliä. Ei ole kovin helppoa saada hieman epäsäännöllisen kokoisia tiiliä säännönmukaiseen kuvioon ilman rakoja ja suunnan ”vääntymistä”.
Kolmantena työpäivänä oli aika jatkaa coaching-prosessia ja työskentelyn lomaan organisoitiin henkilökohtaiset coaching-sessiot. Jokainen pääsi kahdenkeskisessä tilanteessa syventämään omaa työskentelyään ja kehittymistään. Samalla varmistettiin, että jokainen voi monin tavoin tukea prosessin etenemistä ja syvenemistä tulevina päivinä.
French drainin kaivaminen saavutti määräsyvyytensä ja kuoppaa päästiin täyttämään. Kaivon tai pitäisikö sanoa viemärin kuopan valmistuminen nosti tunnelman kattoon. Kivien ja puunjuurien kanssa taisteleminen ja kovettuneen maan möyhentäminen oli hetkeksi ohi.
PEACE Centren operations coordinator Vicky Festus-Karuresin poika lupautui oppaaksemme slummeihin. Hänen työtehtävänsä venyivät ja odotimme häntä hetken kadulla. Tempauduimme tanssimaan länsi-afrikkalaisia tansseja se nauratti ohikulkijoita.
Slummeissa asuu noin puolet pääkaupungin Windhoekin asukkaista. Aaltopeltistä tehtyjä hökkeleitä on kaupunginosa toisensa jälkeen. Yleisnäkymä on melkein kaunis, kun metalli kiiltää auringonpaisteessa. Kauneutta himmentää tieto, että pelti on kuumalla kuumempi ja kylmällä entistä ankeampi. Hökkeleiden oviaukoista avautui karuja näkymiä. Erityisesti lasten katseleminen kosketti, vaikka lapset näyttivät yhtä lailla lapsilta kuin missä tahansa. Vaatetus tosin oli niukka ja likainenkin.
Namibian sadekausi on tällä kertaa poikkeuksellisen vetinen. Sade ei juurikaan imeydy maaperään vaan virtaa joenuomia pitkin lopulta mereen. Uomat ovat normaalisti kuivia ja sade aiheuttaa tunnin, parin mittaisen virtauksen. Koska vesi on niin harvinainen ilmiö joissa, siltoja ei juurikaan ole rakennettu vaan pelkästään joen pohjan kautta kulkeva betoninen tienpohja. Tämä tarkoittaa sitä, että kun vesi virtaa, jokea ei voi ylittää. Kotimatkalla yksi joki oli virtaavassa vaiheessa ja jouduimme ajamaan kiertotietä majapaikkaamme. Eksoottinen kokemus!
Iltapurussa tapahtui selvä syveneminen ja pääsimme pykälän eteenpäin. Teimme myös välitilinpäätöksen kolmannen työpäivän kunniaksi. Jokainen kävi läpi, mitä on oivaltanut ja oppinut itsestään tähän mennessä, miten on edennyt suhteessa kehittymistavoitteeseensa ja mihin erityisesti fokusoi tulevina päivinä.
Friday, March 7, 2008
Toisen työpäivän tunnelmia
Laattojen purkaminen ensimmäisenä päivänä toi pientä aamukankeutta lihaksiin. Toinen päivä käynnistyi uuden laatoituksen kuvioinnin pohtimisella. PEACEn henkilöstö oli keskustelussa mukana aktiivisesti. Lukuisia erilaisia malleja hahmoteltiin ja pohdiskeltiin niiden esteettisiä ja käytännöllisiä ulottuvuuksia. Käytännöllisyys veti pidemmän korren ja lopulta hahmottui tiivis, eräänlainen kalanruotorakenne, joka oli myös kaunis.
PEACEn talon alapihalla käynnistyi ns. french drainin kaivuutyöt. Polvensyvyydeltä piti kaivaa noin metrin leveä ja 2,5 metriä pitkä kuoppa, joka on sitten tarkoitus täyttää kivillä ja luoda sadeveden virtaamiselle hidaste. Kaivaminen sujui varsin vauhdikkaasti, lapiot heiluivat ja hiekka lensi. Hikikin virtasi.
Uutta laatoitusta varten kadunlaidasta piti siirtää useita kuutioita tiiliä pihan perälle. Siirto tapahtuu pieneen ylämäkeen ja vauhdinotto helpotti perille pääsemistä. Päivän johtajat kiersivät tehtävävastuita tiiviisti ja se oli rasituksen kannalta hyvä asia. Illalla toivottiin kuitenkin, että olisi ollut enemmän jatkuvuutta tehtävien hoidossa. Oli arvokasta kokeilla tarkemmin tauotettua ja tehtävärotaatiota soveltavaa työtapaa. Päivän jälkeen emme olleet yhtä väsyneitä, kuin ensimmäisen päivän jälkeen, joten vaihtelu ja tauotus tuottivat toivotun tuloksen.
Valtakunnallisen New Era –lehden toimittaja tuli haastattelemaan meitä. Hän piti valmennusta uudenlaisena ja vaativana ja vauhdikas työote teki häneen vaikutuksen. Jokainen sai kertoa näkemyksistään ja kokemuksistaan lehden lukijoille. Saamme maanantaina lehden käsiimme ja kuulemme, mitä tuli sanottua.
Loistava päivä!
PEACEn talon alapihalla käynnistyi ns. french drainin kaivuutyöt. Polvensyvyydeltä piti kaivaa noin metrin leveä ja 2,5 metriä pitkä kuoppa, joka on sitten tarkoitus täyttää kivillä ja luoda sadeveden virtaamiselle hidaste. Kaivaminen sujui varsin vauhdikkaasti, lapiot heiluivat ja hiekka lensi. Hikikin virtasi.
Uutta laatoitusta varten kadunlaidasta piti siirtää useita kuutioita tiiliä pihan perälle. Siirto tapahtuu pieneen ylämäkeen ja vauhdinotto helpotti perille pääsemistä. Päivän johtajat kiersivät tehtävävastuita tiiviisti ja se oli rasituksen kannalta hyvä asia. Illalla toivottiin kuitenkin, että olisi ollut enemmän jatkuvuutta tehtävien hoidossa. Oli arvokasta kokeilla tarkemmin tauotettua ja tehtävärotaatiota soveltavaa työtapaa. Päivän jälkeen emme olleet yhtä väsyneitä, kuin ensimmäisen päivän jälkeen, joten vaihtelu ja tauotus tuottivat toivotun tuloksen.
Valtakunnallisen New Era –lehden toimittaja tuli haastattelemaan meitä. Hän piti valmennusta uudenlaisena ja vaativana ja vauhdikas työote teki häneen vaikutuksen. Jokainen sai kertoa näkemyksistään ja kokemuksistaan lehden lukijoille. Saamme maanantaina lehden käsiimme ja kuulemme, mitä tuli sanottua.
Loistava päivä!
Ensimmäinen työpäivä PEACEn pihan kimpussa
Torstaiaamuna pääsimme vihdoin töihin. Kunnianhimoiset johtajamme pitivät ensimmäisen työmaapalaverin jo aamiaispöydässä. PEACEssa seurasi hetken hämmennys, kun paikallinen asiantuntija ei ollutkaan paikalla. Hän oli käynyt jo tuntia aiemmin ja lähtenyt sitten hakemaan vielä joitakin tarvikkeita.
Hetken päästä PEACEn johtaja Gudrun ehdotti, josko vain ryhtyisimme töihin. Ajatus oli odottamaton, mutta totesimme, että sehän on hyvä ajatus ja pomomme ohjasivat meidän vitkastelematta työn touhuun. Hikinen uurastus alkoi.
Innovaatiot seurasivat toistaan ja prosessit kehittyivät. Laatat irtosivat hurjaa vauhtia ja siirsimme ne vajaan talteen. Johtajat muistuttivat meitä juomisen tärkeydestä ja kehottivat lepäämäänkin välillä.
Kommunikaatiotapaan kiinnitettiin paljon huomiota ja johtajat panostivat oman valitun kehittymiskohtansa ratkomiseen uudella tavalla. Kaikille yhteistä oli vahva motivaatio saada paljon aikaan ja välillä unohtui toisten toiminnan seuraaminenkin. Samoin tapahtuu varmasti kotoisessakin työntouhussa usein: tavoite saada ”tämä” valmiiksi ajaa pidemmän tähtäimen tavoitteen (esim. kehittyminen) ohi. Lounaalla muistikirjat olivat kuitenkin kovassa käytössä, kun kirjasimme huomioita illan purkua varten.
Käsittämätöntä on, että saimme purettua koko alueen laatat yhdessä päivässä! Osa ryhmästä kertoi hiljaa ajatelleensa jo edellisen päivän visiitillä, että purku tempaistaan yhdessä päivässä. Onneksi he eivät vielä silloin kertoneet sitä meille kaikille!
Valmennukseen osallistuva joukko on valmentajan näkökulmasta unelma: kaikki ovat motivoituneita, osaavia ja taitavia. Illan purussa tuli esille kyky tehdä oivaltavia huomioita sekä antaa palautetta samoin kuin Herrankukkarossa jo aiemmin. Kävimme koskettavia keskusteluja ja teimme avaavia huomioita toisistamme ja itsestämme. Pohdimme myös sitä, miten kaikki nämä oivallukset siirtyvät kotoiseen työelämään. Yhtymäkohdat tuntuivat vahvoilta.
Saapuminen Windhoekiin
Saavuimme keskiviikkoaamuna Windhoekin kansainväliselle lentokentälle hieman väsyneinä koneessa nukutun yön jälkeen. Maan vihreys yllätti meidät loistollaan. Namibia on erittäin karu maa, joka näyttäytyy usein kuivana ja ilman kasvustoa. Sadetta saadaan yleensä täällä myös sadekauden aikana hyvin niukasti. Nyt sadetta on riittänyt Windhoekin ympäristössä jo kuukauden ajan ja maa loistaa vihreyden kaikissa sävyissä.
Matkan aikana teimme huomioita toimintatavoista, kulttuureista sekä tapahtumista ympärillämme. Frankfurtin välilaskun aikana kohtaamamme toimintatapa ja palvelukulttuuri tuntui vieraimmalta. Namibialainen mutkattomuus ja suoruus on tuntunut helpolta.
Ensivisiitti People’s Education, Counseling and Assistance for Empowerment (PEACE, www.peace.org.na) kansalaisjärjestöön hieman jännitti. Mietimme millaisia odotuksia meihin kohdistuu ja saammeko riittävästi aikaan. Sosiaaliset ja kulttuuriset normit herättivät myös keskustelua. Miten toimimme niin, että osoitamme kunnioitusta paikallisia tapoja ja ihmisiä kohtaan, emmekä tietämättämme loukkaa ketään tai aja omia tavoitteitamme läpi kuulematta PEACEn suunnitelmia.
Saimme lämpimän vastaanoton PEACEn johtajalta Gudrun Koberilta ja muilta henkilökunnan jäseniltä. Kakkukahvien merkeissä saimme kuulla Herrankukkarossa käytyä esittelyä laveamman ja syvemmän esittelyn PEACEn toiminnasta psykososiaalisen tuen tarjoamisessa Namibialaisille. Tapaaminen oli lounaan jälkeen ja pihvit painoivat mahassa. Silmät tuppasivat lupsahtelemaan vaikka asia oli kuinka kiinnostavaa. Valppaus lisääntyi silminnähden, kun pääsimme pihalle katsomaan tulevaa työmaata.
Piha on pilkottu pieniin osiin ja on useassa eri tasossa. Tämä vaikeuttaa PEACEn työskentelyä erityisesti ryhmien kanssa. Lopullisena tavoitteena pihaprojektissa on saada koko piha-alue erilaisiin terapeuttisiin työskentelytapahtumiin soveltuvaksi ja lapsiystävällisemmäksi.
Kävi ilmi, että meille on varattu työtä riittävästi. Tavoitteena on tasoittaa iso alue ja laatoittaa se sekä turvata talon perustukset runsailta äkkinäisiltä sateilta, jotka vievät hiekan talon ympäriltä. Ensimmäinen työvaihe oli eritasoissa olevien laatoitusten purkaminen. Alue oli laaja ja tuntui, että pelkkään purkamiseen saattaisi mennä kaksi ellei jopa kolme työpäivää.
Keskiviikkoilta kului työtä suunnitellessa ja itse kunkin tavoitteita pureskelemalla ja viimeistelemällä. Ensimmäisen päivän johtajat pitivät myös oman suunnittelusessionsa.
Matkan aikana teimme huomioita toimintatavoista, kulttuureista sekä tapahtumista ympärillämme. Frankfurtin välilaskun aikana kohtaamamme toimintatapa ja palvelukulttuuri tuntui vieraimmalta. Namibialainen mutkattomuus ja suoruus on tuntunut helpolta.
Ensivisiitti People’s Education, Counseling and Assistance for Empowerment (PEACE, www.peace.org.na) kansalaisjärjestöön hieman jännitti. Mietimme millaisia odotuksia meihin kohdistuu ja saammeko riittävästi aikaan. Sosiaaliset ja kulttuuriset normit herättivät myös keskustelua. Miten toimimme niin, että osoitamme kunnioitusta paikallisia tapoja ja ihmisiä kohtaan, emmekä tietämättämme loukkaa ketään tai aja omia tavoitteitamme läpi kuulematta PEACEn suunnitelmia.
Saimme lämpimän vastaanoton PEACEn johtajalta Gudrun Koberilta ja muilta henkilökunnan jäseniltä. Kakkukahvien merkeissä saimme kuulla Herrankukkarossa käytyä esittelyä laveamman ja syvemmän esittelyn PEACEn toiminnasta psykososiaalisen tuen tarjoamisessa Namibialaisille. Tapaaminen oli lounaan jälkeen ja pihvit painoivat mahassa. Silmät tuppasivat lupsahtelemaan vaikka asia oli kuinka kiinnostavaa. Valppaus lisääntyi silminnähden, kun pääsimme pihalle katsomaan tulevaa työmaata.
Piha on pilkottu pieniin osiin ja on useassa eri tasossa. Tämä vaikeuttaa PEACEn työskentelyä erityisesti ryhmien kanssa. Lopullisena tavoitteena pihaprojektissa on saada koko piha-alue erilaisiin terapeuttisiin työskentelytapahtumiin soveltuvaksi ja lapsiystävällisemmäksi.
Kävi ilmi, että meille on varattu työtä riittävästi. Tavoitteena on tasoittaa iso alue ja laatoittaa se sekä turvata talon perustukset runsailta äkkinäisiltä sateilta, jotka vievät hiekan talon ympäriltä. Ensimmäinen työvaihe oli eritasoissa olevien laatoitusten purkaminen. Alue oli laaja ja tuntui, että pelkkään purkamiseen saattaisi mennä kaksi ellei jopa kolme työpäivää.
Keskiviikkoilta kului työtä suunnitellessa ja itse kunkin tavoitteita pureskelemalla ja viimeistelemällä. Ensimmäisen päivän johtajat pitivät myös oman suunnittelusessionsa.
Friday, February 29, 2008
Juuriharja 2008 käynnistyi Herrankukkarossa!
Motivoitunut Juuriharja 2008 -ryhmämme aloitti kehittymistaipaleensa Herrankukkaron inspiroivassa ympäristössä. Haimme yksin ja yhdessä vastauksia eettisen johtajuuden perimmäisiin kysymyksiin ja valmistauduimme Namibiaan lähtöön. Ensimmäisen palautteenanto-harjoituksen perusteella Namibian valmennusosuudella tulemme kokemaan huikeita kehittymisen kvanttihyppyjä. Sen verran tarkkanäköinen, avoin ja kunnianhimoinen joukko meillä on koolla.
Subscribe to:
Posts (Atom)
