Elämme ajassa

Talouselämässä (15/2008) oli useita mielenkiintoisia anekdootteja:

1) Toimittaja Anna-Liisa Lilius nostaa esille kuntien asiantuntijapulan päätöksenteossa, jonka seurauksena kuntalaisten ja veronmaksajien etu ehkä kärsii. "Avaran myyntihanke paljastaa, että kunnallispoliitikot ovat nuijineet päätöksiä ymmärtämättä seurauksia." Ymmärtämättömyys voidaan nähdä osaamattomuutena. Lisätekijänä voi olla liian kapea tietoisuus siitä, miten eri asiat linkittyvät toisiinsa ja ovat osana laajempaa vuorovaikutusketjua, jossa asiat seuraavat toisiaan.

2) Kauppatieteiden tohtori, professori Taina Savolainen kirjoittaa luottamuksen merkityksestä työhyvinvoinnille. "Teknologiateollisuus ja Metallityöväen Liitto selvittivät muutama vuosi sitten tuottavuuden kehittämisen pullonkauloja. Kauppatietoiden tohtori Timo Airaksisen mukaan mielenkiintoisin havainto oli johtamisen ja luottamuksen yhteys tuottavuuden kehitykseen." Savolainen jatkaa vielä: "Kovat keinot eivät pure, mutta pehmeä linja on sivuutettu."
(s. 60)

3) Mainos Gary Hamelin uudesta kirjasta Johtamisen tulevaisuus nostaa myös esille johtamisen murroksen: "Mikä saa aikaan kestävää liiketaloudellista menestystä? Ei toiminnallinen erinomaisuus, eivät teknologiset läpimurrot eidätkä uudet bisnesmallit, vaan johtamisen innovaatio..."
(s.67)

Tietoisuus, mielikuvituksen käyttäminen uusien kestävien ratkaisujen löytämiseksi, luottamuksen rakentaminen linjakkaan arvopohjaisen toiminnan avulla, lyhyesti sanoen johtamisen keinojen laventaminen, syventäminen ja kehittäminen on ollut fokuksessamme. Moni näyttää olevan samaa mieltä! :-)

Kotona

Kyllä tuntuu oudolta! Vanha intiaanisanonta kertoo sielun matkaamisen hitaudesta ja matkan jälkeen todella tuntui siltä, että sielu oli vielä jossakin matkan varrella. Asioiden laittaminen perspektiiviin tuntui itsestään selvältä, oma arvomaailma oli jäsentyneempi. Jotkut asiat tuntuivat jopa hassuilta, miksi teemme näin?

Samalla tietoisuus omasta toiminnasta ja muidenkin käyttäytymisestä seurauksineen jylläsi ja jyllää. Tuntuu raskaalta olla tietoisempi ja hereillä jatkuvasti, pohtia erilaisten ratkaisujen ja niiden seurauksien mahdollisuuksia. Samalla oma valinnanvapaus ja kyky vaikuttaa on kasvanut.

Prosessi tasoittuu vähitellen, mutta tietoisuutta ei saa kavennettua sen nyt jo laajennettua.

Takaisin Windhoekissa

Rauhoittavan ja pysäyttävän maaseudun jälkeen tuntui oudolta palata pääkaupungin touhuihin. Onneksi Winhoek ei ole suuren suuri.

Meillä oli vielä paljon tehtävää. Tuliaiset piti hankkia ja se aiheuttikin päänvaivaa. Mikä olisi kenellekin mieleen? Ja missä toimii luottokortti? Päivän mittaan oli eripituisia tietoliikennekatkoksia ja se aiheutti sydämentykytyksiä itse kullekin.

Lisäksi oli suuri työ saada jäsennettyä omia ajatuksia ja tuntemuksia kotiin- ja töihinpaluuta varten. Miten saisin tämän kaiken tai edes jotain kerrottua muille? Miten nämä kokemukset näkyvät omassa toiminnassani? Työskentelyrupeamissa ote oli hyvin intensiivinen. Prosessi onneksi jatkuu, eikä valmennuskaan ole vielä ohi.

Viimeisenä iltana Namibiassa tapasimme vielä PEACEn ihmisiä ja kiitimme heitä yhteistyöstä.

Maanantaina ennen kentälle lähtöä kävimme PEACEn kanssa keskustelua jatkosta ja saimme huikeita ideoita tulevia eettisen johtamisen valmennuksia varten.